Eli viikonloppu ja sitä edeltänyt aika käsittelyssä. Elämä rullaa, edelleen. Aikalailla tasapaksua ollut tämä eläminen lähiaikoina. Tapahtumien puolesta, siis. Tunnetiloissa on sitten ollutkin vaihtelua senkin edestä. Perusfiilis on kuitenkin ihan tyytyväinen. Välillä vaan tulee sellainen surullinen, itkuolo. Pariin otteeseen ihan tosissaan saanut pidätellä kyyneliä, toisinaan jopa 
ilman senkummempaa syytä. Välillä taasen virtaa on kuin turbotetussa duracellpupussa. Kaipa tähän liittyy paljolti sellaista totuttelua tähän sinkkuelämiseen. Luopuminen kaikesta edellisestä, itsensä kanssa eloon keskittyminen. Varmasti sekin kyllä hyvästä. Taas on hieman viisaampi parisuhde-elon suhteen. Opettelee tässä nyt rauhassa pitämään itsestään huolta. Sitten olisi vielä nämä työ / opintokuviot. Noh, ajan kanssa kaikki selvinnee.

Ärsyttävää sinänsä, tänään aamusella töihin mennessäni mulla oli joku pirun hieno ajatus mediasta, jolla olisi kätevästi saanut sofistikoituneen säväyksen tähän blogiini. Arvatkaapa vain muistanko mä sitä enää.

Mutta sellaista tälläerää. Pitäisi lähteä suihkuun ja pukea punaista päälle. Burman tyypit saa multa 100% sympatiat. Ei saa munkkeja pieksee, jos ne vaa hengailee kylillä. Jännittävää, miten sotilasjunttakin vapisee hiljaisten miesten marssiessa kadulle. Kurja vaan, ettei kyetä minkäänlaiseen dialogiin, vaan ensimmäisenä aletaan murjomaan. :/

Fiilingit: Perusjees. Osittainen äimän käkeys.