Eli viikonloppu ja sitä edeltänyt aika käsittelyssä. Elämä rullaa, edelleen. Aikalailla tasapaksua ollut tämä eläminen lähiaikoina. Tapahtumien puolesta, siis. Tunnetiloissa on sitten ollutkin vaihtelua senkin edestä. Perusfiilis on kuitenkin ihan tyytyväinen. Välillä vaan tulee sellainen surullinen, itkuolo. Pariin otteeseen ihan tosissaan saanut pidätellä kyyneliä, toisinaan jopa 
ilman senkummempaa syytä. Välillä taasen virtaa on kuin turbotetussa duracellpupussa. Kaipa tähän liittyy paljolti sellaista totuttelua tähän sinkkuelämiseen. Luopuminen kaikesta edellisestä, itsensä kanssa eloon keskittyminen. Varmasti sekin kyllä hyvästä. Taas on hieman viisaampi parisuhde-elon suhteen. Opettelee tässä nyt rauhassa pitämään itsestään huolta. Sitten olisi vielä nämä työ / opintokuviot. Noh, ajan kanssa kaikki selvinnee.

Ärsyttävää sinänsä, tänään aamusella töihin mennessäni mulla oli joku pirun hieno ajatus mediasta, jolla olisi kätevästi saanut sofistikoituneen säväyksen tähän blogiini. Arvatkaapa vain muistanko mä sitä enää.

Mutta sellaista tälläerää. Pitäisi lähteä suihkuun ja pukea punaista päälle. Burman tyypit saa multa 100% sympatiat. Ei saa munkkeja pieksee, jos ne vaa hengailee kylillä. Jännittävää, miten sotilasjunttakin vapisee hiljaisten miesten marssiessa kadulle. Kurja vaan, ettei kyetä minkäänlaiseen dialogiin, vaan ensimmäisenä aletaan murjomaan. :/

Fiilingit: Perusjees. Osittainen äimän käkeys.

Tänään päivittäessäni blogin, muutin hieman ulkoasua ja lisäsin trackerin sivustolle. Samalla onnistuin poistamaan ensimmäisen kirjoitukseni tästä blogista. Kurjaa sinänsä, mutta elämä jatkuu. Paha teille, jotka sitä eivät ehtineet lukea. Yritän kirjoitella jatkossa lisää tänne, niin on sitten mitä lukea.

Nyt iltapuuhiin. Öitä.

Nyt on oikeastaan hyvä fiilis. Entisestä ollaan taas opittu ja voidaan suunnata kohti kaikkea uutta. Kaikenlaista on työn alla, mutta aikaa on vielä jokunen tovi. Lähinnä työ/koulutusasioiden puolelta. Toivon mukaan kaikki järjestyy nyt niin kuin olen suunnitellut. Huomenissa on mentävä selvittelemään sitä asiaa. Lisäksi pitäisi vielä löytää aikaa harrastukselle. Hankin soutuveneen ja tarkoitus olisi alkaa sillä pyörimään järvellä ihan kuntoilumielessä. Huomen aamusta lienee venhon kastajaiset. :)

Ihmissuhdejututkin tuntuvat olevan tällähetkellä ihan järjestyksessään. Sinkkuelämää. Siinä on se hyvä puoli, ettei voi oikeastaan tehdä helvettiä kuin omasta elämästään. Kuten jo aikaisemmin todettu, sitten niitä muita osapuolia mukaan, kun on oma eläminen hallinnassa. Entisten ihmissuhteiden puolesta asiat ovat järjestyksessä. Välit ovat niin hyvässä kunnossa, kuin mitä niistä nyt ylipäätään saa. Olen tyytyväinen. Ihmeellistä, mitä sitä muutamalla keskustelulla saakaan aikaiseksi. Ei sillä, että helppoa olisi ollut, mutta hyvinkin kannattavaa.

Eilen törmäsin sattumalta kaupungilla aikaa tappaessani muuan vanhaan koulukaveriin, nykyiseen insinöörisopiskelijattareen. Oli pitkästä aikaa kiva jutustella. Parin tuopin ajan keskustelimme henkeviä. Tuli taas tätä verkostoitumista harrastettua. Lupasin tuolta töistä järjestää tytölle vähän materiaalia jäsenetuhintaan, ei oo multa pois ja joskus voi sitten pyytää vastapalvelusta. Kyl mä oon juoni mies.

Mutta joo, lähdenpä tästä vielä iltapuhteina kauppahan ja samalla määrittelemään venepaikkani tarkan sijainnin huomista vesillelaskua varten. Huomisessa päivässä on paljon jännitettävää. Etenkin se koulutus / työpolitiikan järjestäminen. Pitää uskoa ja toivoa.

Kirjoittaja on: jännittynyt, realistisen optimistinen.

Lieneekö se tämä erinomainen kupillinen Presidentti kahvia, vaiko Dream Theaterin Octavarium, vaiko näiden yhteisvaikutus, mutta tänään vaikuttaa siltä että päivä lähtee ihan hyvin käyntiin. Tietty hyvään fiilikseen vaikuttanee sekin, että sain ehkä hieman
 järjesteltyä  tämän edellisen kriisin vaikutuksia omaan ja muiden elämiseen. Keskittyy nyt tähän sinkkuelämään, omaan elämään ja sitten kun se on kunnossa niin katselee sitten sitä elämänkumppania. Eipä sitä toisen kanssa voi elellä, elleivät omat taustat ole kunnossa. Lähiaikoina on ollut hirveän kova halu kehittyä ihmisenä. Positiivistä sinänsä. Ja addiktoivaa. Pitää nyt vain katsoa, ettei mene ylikontrollin puolelle. Siitä tuskin nyt ihan vielä on pelkoa. :)

Mielenkiintoista on tämä elo kyllä tällähetkellä. Kaikenlaista projektia ilmoilla. Isukin kanssa on palaveri sukulais-asioista tänään, sitten tässäkuussa olisi vielä tulossa yksikön päällikön kanssa palaveri mun jatkotyöllistämisestä. Eritoten mielenkiintoa lisää se, et virmaan ajetaan juuri sisään uutta päällikköä, vanha vaihtaa toimipistettä. Vaikutti kyllä ihan asialliselle hepulle tämä uusikin. Ja se on mun kaima. (kiistämätön etu)

Jahas. Aika kammata naama ja jatkaa päivän askareita. Kahvikupponen onkin jo tyhjä.

Kirjoittaja on: Varovaisen optimistinen, parantelee haavojaan.